Osallistumisen sietämätön keveys

Mitä ihminen tuntee silloin, kun asiat eivät suju ja etene kuten on ajatellut. Itse ainakin tunnen, että en onnistunut aktivoimaan ilmoitettuihin tapahtumiin. Voihan sitä yrittää miettiä, että mitä on jäänyt tekemättä, olisiko pitänyt tehdä jotakin enemmän, paremmin, varmasti näinkin. Mutta olisiko se sittenkään lisännyt sitä osallistumisaktiivisuuta, jota näissä pienissä järjestetyissä tapahtumissa olisi kaivannut. Tämä on syy miksi paikallisyhdistyksen puheenjohtaja ei enää jatkanut ja antaa mahdollisuuden toisten yrittää saada aikaiseksi osallistumista enenevissä määrin.

Voiko tapahtumiin osallistua ehdoitta, olla vain mukana, vai pitäisikö osallistua siihen yhdessä tekemiseen? Osallistumisen tekee myös hankalaksi usein, se että ajankohta ei sovi ja sitä siihen ajankohtaan muutoin sovittua ei sitten muuteta millään ehdoilla, vai voiko se toinen tapahtuma olla sittenkin kiinnostavampi, ajankohtaisempi.

Totta kai voi aina miettiä, kuinka tapahtumista ilmoitetaan, kuinka hyvin niitä pystytään tuomaan esille. Mistä kukin hakee aktiviteetteja, osallistumisen mahdollisuutta, jos se osallistuminen yleensäkään kiinnostaa. Emme kai kaikki ole omissa nurkissa pyörijöitä, joita ei mikään ulkopuolinen kiinnostaa. Kaikkia tapahtumia täytyisi pystyä tuomaan monipuolisesti esille ja niiden esille tuomiseen tarvitaan sitten niitä esille tuojia ja niin sanottuja ilmoitustauluja.

Vielä myöhästyneenä huomiona, että Pääkaupunkiseudun diabetesyhdistyksen liikuntatoimikunta järjestää kaikille jäsenille ja heidän perheenjäsenilleen ilmaisen liikuntatapahtuman Lohjan Kisakalliossa, jonne ilmoittautuminen päättyy 15.3. Tutustukaa tapahtumaan ja osallistukaa, jos ennätätte täällä tutustuminen liikuntatapahtumaan.